perjantai 24. maaliskuuta 2017

Uusi tarina Betty-tapaamisen kunniaksi

Kuva


Niin harmillista kuin se onkin, kaikkien halukkaiden ei ole mahdollista osallistua Betty-tapaamiseen. Haluan kuitenkin, että myös kotiin jäävillä on silloin jotakin ylimääräistä mukavaa.

Ennen edellistä tapaamista kaksi vuotta sitten satuin löytämään kahden ensimmäisen Bettyn alkuperäiset käsikirjoitukset, ja tapaamispäivänä paljastin useammassa tänne ajastetussa artikkelissa, mitä kaikkea Betty onkaan kertonut meille toisin "todellisuuteen" nähden.

Sellaisia tutkimattomia aarteita ei kuitenkaan enää ole jäljellä. Niinpä kyselin Bettyn ystävät -ryhmässä toiveita tapaamispäivän ekstratarinan suhteen. Niitä tulikin, mutta tämän talven erittäin ankaran työrupeaman aikana totesin, etten jaksa kirjoittaa spinoff-tarinaa. Siksi tiedustelin, voisiko spesiaali olla samantyyppinen kuin toinen viime joulun paketeistanne, historiallinen seikkailu, ja kuulemma voi!

 

Yritin päästä vähällä ja kaivoin esiin kolmen vuosikymmenen takaiset kertomusmappini, tai oikeammin ehdin käydä läpi vasta ensimmäisen. Koin myötähäpeän puistatuksia ja varsin riemukkaita hetkiä tavatessani punatukkaisia ja harmaasilmäisiä sankareita, seiniä pitkin kiipeileviä sankarittaria ja ripakopallisen lainsuojattomia. Mutta samalla olin myös vähän ihmeissäni siitä, että 13-vuotiaana olin kyennyt kirjoittamaan niin hyvää kieltä ja niinkin ehjiä tarinoita.

 

Löysin parikin tarinaa, joista ajattelin olevan teille iloa. Hurmaavan sankarin lisäksi kun sankarittaren klaanikin oli oikea! Toki molemmat tekstit olivat hyvin naiiveja, ja kirjoitettuani toisen paperilta tietokoneelle tajusin, ettei se sellaisenaan toimi. Päätin, että muokkaan sitä hiukan, jotta myötähäpeään ei aivan kuolla tarvitsisi. Vähän kieli poskessa myös ryhmässä kyselin, mitä kaikkea tarinassa ehdottomasti pitäisi olla. (Sankarin harmaat silmät mainittiin toiveista ensimmäisenä.)


Kuva

Niin ryhdyin - öö - hiukan muokkaamaan tekstiä. Vähän matkaa edettyäni deletoin koko vanhan pohjan ja annoin paukkua vapaasti. Sukelsin pitkästä aikaa pää edellä täysin romantisoituun höpö-höpö-historiaan ja nautin joka hetkestä. (No, tarkistin minä kahden klaanin sotahuudot Wikipediasta, kun en muistanut niitä aivan varmasti. Jos Wikipedia olisi keksitty 25 vuotta sitten, ei olisi tarvinnut kaukolainata kirjoja Skotlannin kansalliskirjastosta.)

En edelleenkään väitä, että Betty ja Grace olisivat varsinaisia historiallisia sarjoja, niin paljon omaa fantasiamaailmaani niissä on. Mutta silti niiden kirjoittamiseen suhtaudun jollakin tavalla "vakavammin". Käytän joskus paljonkin aikaa varmistamalla aivan "turhia" yksityiskohtia, ja juonenkuljetuksessa pyrin edes jonkinlaiseen uskottavuuteen.

Tässä tarinassa taas käänsin nupit kaakkoon joka suhteessa.


Kuva

Kirjoittaminen on minulle aina terapiaa, niin nytkin. Kun heräsin varhaisaamun tunteina stressaamaan työasioita, hiivin rakastavaa puolisoa herättämättä vuoteesta, käperryin sohvalle ja avasin läppärin. Kissat seuranani karkasin maailmaan, jossa sankaruus ja romantiikka kukoistavat. Tarinan hahmot ja perusidea tulevat 30 vuoden takaa, mutta useat juonenkäänteet kehittyivät vasta nyt. Ja kuten aina, henkilöt ottivat ohjia vähän omiinkin käsiinsä.

Mutta sanottakoon, että kun on vuosia ainoina kaunokirjallisina teoksinaan kirjoittanut tyttökirjoja, tahtoivat taistelukohtaukset aluksi käydä vähän kankeasti! Ja sitten toisaalta Betty-saaga on jo niin laaja, että huomasin aikovani tämänkin tarinan puitteissa ryhtyä luomaan "maailmaa". Piti oikein pidellä itseään, ettei tarina levinnyt täysin käsiin.


Kuva

Puolentoista viikon jälkeen oli syntynyt - ei tarinaa, vaan pienoisromaani. (Jos Linna-sarjaa ei olisi lakkautettu 1990-luvun puolivälissä, heti kun sain siinä jalkani oven rakoon - millä seikoilla veljeni mukaan on jokin kummallinen yhteys! - lähettäisin tämän sinne. Vaikka palkkiot eivät olisi nousseet 20 vuoteen, niilläkin rahoilla perheeni söisi kaksi kuukautta, kuten Ruth oppi laskemaan Bettyn työt rahassa.)

Tarina on suunnilleen sellainen, jonka Betty olisi voinut kirjoittaa esivanhemmistaan. Siinä on rakkautta, seikkailua ja sankaruutta, kiiltäviä miekkoja, jakobiitteja ja punatakkeja. Se tapahtuu joskus 1700-luvun alkupuolella, ja siinä olen mahdollisuuksien mukaan toteuttanut lukijatoiveita - jos ei muuten, niin ainakin mainintana. (Bongaa omasi!)


Kuva

Ja koskako se ilmestyy? Ei pelkästään Betty-tapaamispäivänä 8.4. Se on nimittäin aika - köh - pitkä. Tarkkaan sanoen 14 luvun mittainen. Ja ne luvut ovat suunnilleen samaa mittaa kuin Grace-kirjassa.

Hemmottelen teitä siis tuplatarinoilla tapaamisviikonlopun molemmin puolin. Gracen tarina jatkuu aamukymmeneltä joka päivä. 

Ja tämä uusi tarina, nimeltään Miten valitsette,
ilmestyy joka ilta klo 20
alkaen maanantaina 3.4.
ja päättyen pääsiäispäivänä
(ja Cullodenin taistelun vuosipäivänä) 16.4.

Henkilöluettelon ja sanaston julkaisen jo 2.4., jolloin voitte istua ja ihmetellä, mistä tässä oikein on kysymys. ;) Mutta tervetuloa mukaan seikkailuun, pääsitpä sitten mukaan varsinaiseen tapaamiseen tai et!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti