perjantai 3. huhtikuuta 2015

Bettyn soundtrack

Olen tässä viime päivinä opetellut aktiivisesti heittämään kaikki noloudentunteet romukoppaan, kun olen valmistellut teille paljastuksia vanhoista synneistä ensi viikon lauantaille. Niinpä ajatttelin näin pitkäperjantai-illan ratoksi paljastaa vielä jotakin - nimittäin päässäni olevan "Betty-soundtrackin" ja siihen liittyvät hassut "elokuvamielikuvat".

Minähän oikeasti kirjoitan niin, että katson päässäni pyörivää elokuvaa ja laitan paperille, mitä näen. Elokuvissa on tietysti musiikki, ja siksi on tiettyjä musiikkikappaleita, jotka mielessäni yhdistyvät aina tiettyihin sarjan tapahtumiin tai osiin. Niiden ei tarvitse olla kyseiseltä ajalta tai kyseisestä kulttuuripiiristä, jotta ne veisivät minut oikeaan tunnelmaan, ne voivat olla mitä tyylilajia vain ja - no, melkein millä kielellä vain, mutta nämä ovat kyllä kaikki englanniksi.

Olen heitellyt tähän musiikkia aivan satunnaisessa järjestyksessä. Osan näistä videoista olen jo Facebookissa aikojen kuluessa esitellyt. Saa vapaasti kommentoida ja ehdottaa omia vaihtoehtoja ja ideoita!

Highland Cathedral


Jos Bettystä tehtäisiin tv-sarja, tämä olisi tunnusmusiikki ja alkukuvatkin olisivat hyvin tämän kaltaiset - paitsi että lopuksi kamera löytäisi kukkulalta vanhan sukutalon ja sukeltaisi sisään kirjaston ikkunasta...



  

Cock O' the North


Tämä olisi Davyn teema ainakin siinä vaiheessa, kun hän liittyy armeijaan ja sitten järjestää itselleen mahdollisuuden Miriamin piirittämiseen ja lopuksi säikyttelee lontoolaisen yksityissairaalan hoitajattaria...


The Last Sled & Cold Heart of Klondike


Aloittaessani Myrskyn vuosien kirjoittamista oli joku Facebook-kaverini jakanut musiikkivideon Tuomas Holopaisen tuolloin vielä ilmestymättömältä uudelta levyltä The Life and Times of Scrooge.

The Last Sled iski kuin ylämaalainen taistelukirves, ja tilasin levyn pelkästään sen perusteella - peräti luksuspakkauksen, jossa toisella levyllä kappaleet ovat laulettuina ja toisella instrumentaaliversioina - enkä pettynyt. Koko levy on eeppisyydessään kuin Myrskyn vuosien soundtrack, jonka kuuntelin melkein puhki, erityisesti The Last Sledin lisäksi raidan Cold Heart of Klondike. Koko albumiin pääsee (italialaisittain!) tutustumaan tästä linkistä.

Unohtakaa kappaleiden sanoitus ja kuvitus, kummallakaan ei ole mitään tekemistä Bettyn kanssa - mutta eläkää musiikki, jota vasten minä näen moniakin sotavuosien tapahtumia. Erikoisesti The Last Sled -kappaleen kohdasta 3:00 alkaen olen aina Duncanin mukana rintamalla, milloin hyökkäämässä, milloin määrämässä muita hyökkäämään, milloin pelastamassa mitä pelastettavissa on.






 

Wild Mountain Thyme


Sitten kun Bettystä olisi tehty tv-sarja tai elokuva  :) tämä olisi toinen (!!!!) niistä lauluista, jotka säestäisivät Bettyn ja Duncanin rakkaustarinan parhaista paloista koottua mainostraileria... Itse asiassa uskon Rosien laulaneen tämän laulun heidän häissään, vaikka hän varmasti jättikin viimeisen säkeistön pois ("if my true love he were gone, I would surely find another...")




Ceilidh & miekkatanssi


Kun päästiin juhliin, on vain pakko heittää tähän pari tanssia. Bettyssähän ei missään kohdin mainita, mitä milloinkin tanssitaan. Edinburghilaisjuhlissa varmasti ajan muodikkaita paritansseja - mutta en ollenkaan epäile, etteikö Bettyn ja Duncanin häissä olisi hypelty myös perinteisen ceilidh-musiikin tahtiin. (Onko tässä todellinen syy siihen, miksi alamaalaisparka-sulhanen välillä seisoskeli siinä ruokasalin ovella? En tiedä, olivatko nämä ylämaalaistavat tuohon aikaan vielä niin yleisskottilaisia kuin nykyään.)



Ensimmäisenä uutenavuotenaan Fort Williamissa Betty ja Duncan järjestävät kutsut, joista on kerrottu sekä kirjassa että joulupaketissa. Illan aikana "Ruth ja Bobby esittivät villin miekkatanssin eteisessä sateenvarjojen avulla". Nykyään miekkatanssia näkeekin enimmäkseen nuorten tyttöjen esittämänä, mutta alunperin se oli miesten tanssi, kuten tässä. Vanha ylämaalaiskulttuuri oli siitä erikoinen, että siellä mies oli kaikin tavoin koreampi ja enemmän esillä kuin nainen.

 

Killiecrankie


Tämä on vähän moderni versio, mutta aika vetävä. :) Tätä vanhaa jakobiittilauluahan Duncan aloitti kerta toisensa jälkeen pianolla yrittäessään kuntouttaa haavoittunutta kättään syksyllä 1915, ja oli tehdä hulluiksi sekä Koivurannan asukkaat että kirjakaupan asiakkaat.



The White Cockade


Tätä laulua ("My Love Was Born On Aberdeen") Rosie esitti rintamajoukoille Belgiassa, kun näki lavan varjoissa Ianin, josta oli päättänyt hakea eroa - mutta tulikin vielä samana yönä hiukan toisiin ajatuksiin...


Can You Feel the Love Tonight


Juu, elokuvamielikuvia. Elton Johnin kappale Leijonakuningas-elokuvasta saa minut ajattelemaan kameraa kuvaamassa Morarin hiekkarantaa ylhäältäpäin, kun Duncan vihdoinkin... "It's enough for this restless warrior just to be with you."


Sometimes When We Touch


Älkää naurako! Minä vietin nuoruuteni 1980-90-luvuilla ja ajan musiikki on lähellä sydäntäni. :) Tämä olisi säestyksenä siinä toisessa tv-sarjan tai elokuvan mainostrailerissa, joka kuvaisi Bettyn tempoilua tunteidensa ja ylpeytensä kanssa (odottakaas, kun pääsette viikon päästä lukemaan spesiaalit). "I'm just another writer, still trapped within my truths..."


Westering Home


Olen pitänyt tästä laulusta kovasti siitä pitäen, kun sen ensi kerran joskus 1990-luvulla kuulin. Silloin se soi usein mielessäni, kun palasin kotiin opiskelupaikkakunnalta, mutta Betty ja muutosten aika -kirjan jälkeen se on yhdistynyt mielessäni siihen suunnattomaan helpotukseen, joka Koivurannassa koettiin puolin ja toisin, kun Ruth palasi omin päin kotiin halki Irlannin, eikä ollutkaan uppoavassa laivassa. Westering Home kertoo Islayn saaresta, mutta sopii hyvin kaikille, jotka pääsevät kotiin. 

Valitsin tämän videon siksi, että siinä juontaja puhuu niin herkullisen mehevää Skotlannin murretta. Minua ovat aina huvittaneet ja viehättäneet tietyt yhteydet skotlantilaisten ja pohjalaisten välillä: itsetietoisuuden ja (joskus tyhmän)ylpeyden lisäksi se, että kummatkin käyttävät r-kirjainta varsin reippaasti puhuessaan ja kummankin kansallispukuun kuuluu kaksi puukkoa: pohjalaismiehellä molemmat ovat vyöllä samassa helapäätupessa, ylämaalaisella suurempi puukko on vyöllä ja pienempi piilossa sukassa noin niin kuin viimeisenä hätävarana...

 

Green Fields of France


Tässä tulee nyt useampikin ensimmäiseen maailmansotaan liittyvä laulu, sen verran järisyttävä kokemus Myrskyn vuosien kirjoittaminen oli. Tämä kappale tuo mieleeni moniakin kohtaloita kirjasta - ehkä lähinnä Johnin, vaikkei tämä enää 19-vuotias ollutkaan, mutta kohta 1:16 myös jotakin muuta.


Wind Beneath My Wings


Tämän laulun jaoin - tosin tällä videolla, jossa on ensimmäiseen maailmansotaan liittyvä kuvitus - Facebookissa sen päivän iltana, jolloin oli ilmestynyt Myrskyn vuosien luku Leima kirjeessä. Ajattelin kaikkea sitä, missä Duncan oli ollut Bettyn tukena, kuunnellessani sanoja "Did you ever know that you're my hero, and everything I would like to be, I can fly higher than an eagle, you are the wind beneath my wings" ja itkin varmasti yhtä paljon kuin te, vaikka tiesin, että sähke tulisi.



Keep the Home Fires Burning


Tämän kappaleen löysin Myrskyn vuosia kirjoittaessani. Se on niitä harvoja, joissa muistetaan myös  kotirintamaa, jonka oli käännettävä "hopeavuori näkyviin" jaksaakseen. Näen sieluni silmin Bettyn istumassa illalla muiden mentyä nukkumaan pöytänsä ääressä kirjoittamassa "kirjeitä, loppumattomiin kirjeitä sinulle ja perheelle ja ystäville ympäri maailman", joissa ei saanut koskaan kertoa kuin hyviä uutisia, ei sanaakaan "kiristyvästä ruokapulasta, pelostamme ja kauhustamme, siitä, miten kovin huonosti voin ja miten vaikeata minun on jaksaa!"



'Neath Columns of Stone


Passchendaelen taistelusta on niin monta laulua, että oli suorastaan vaikea valita - mutta päädyin tähän. Duncan oli mukana tuossa hirvittävässä lihamyllyssä, eivätkä siellä olleet koskaan oikein päässeet niistä juoksuhaudoista pois.
Ilta kului niin nopeasti, että lasten leikit yläkerrassa olivat vielä aivan kesken, kun heitä huudeltiin alas toivottamaan uusi vuosi tervetulleeksi. He pukeutuivat päällysvaatteisiin ja menivät ulos verannalle kuuntelemaan kaupungilta kantautuvaa kirkonkellojen soittoa ja toivottamaan toisilleen hyvää uutta vuotta kilistämällä omenamehulasillisilla.
-Meillä ei juoda tämän väkevämpää, Duncan sanoi vähän anteeksipyytäen. -Sodan jälkeen minä… minä olen koettanut pysytellä erossa…
Herra Barclay keskeytti hienotunteisesti kysyen, missä päin herra Fleming oli palvellut sodan aikana. Kun selvisi, että he molemmat olivat olleet Flanderissa ja mukana Passchendaelen taistelussa, keskustelu virisi uudelleen, eikä Barclayn perheen kotiinlähdöstä puhuttu enää mitään.
Koivurannan Grace



Charleston


Äsken jo sotamuistot sekoittuivat 1920-lukuun ja seuraavan sukupolven vaiheisiin, joten viimeiseksi vielä yksi tanssi  - Charleston, jota nuori Stuart Fleming osaa erinomaisesti ja jota hän koettaa myös sisaruksilleen opettaa, vaikka varsinkin Grace-paralla on hänen mukaansa ”tusina jalkoja ja kaikki vasemmanpuoleisia”. Videon ohjeiden avulla voitte kokeilla, kävisikö tanssi teiltä paremmin! Muutaman muunkin Graceen liittyvän kappaleen voisin tähän jo heittää, mutta antaa niiden vielä olla, ettette arvaa liikaa tulevan kirjan juonesta.



Tässä siis vähän raapaisua siitä musiikkimaailmasta (joku voisi sanoa kakofoniasta!) jossa Betty minun päässäni tapahtuu. Toivottavasti tästä oli teille iloa!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti